Siirry sisältöön

Vihollisen katala juoni

Ajassamme korostetaan ihmisen omaa valinnanvapautta - sanelua ei suvaita. Yksilön mielihalut menevät kaiken yläpuolelle. Kansalaisia kannustetaan tekemään juuri sellaisia valintoja, jotka itsestä hyvältä tuntuvat.

Mutta ovatko valinnat aina oman ajattelun tulosta Ammattisotilas_Anttivai trollitehtaan johdattelemia, onkin toinen kysymys? Valita kuitenkin saa – virheellisestikin. Valinnanvapauteen on kuitenkin yksi poikkeus, joka vahvistaa säännön – ruokavalio. Siitä ei aina saa itse päättää.

Pakollisia pupunruokapäiviä järjestetään päiväkodeista perusopetukseen saakka – ja nyt Puolustusvoimissakin. Eikö riittäisi, että erilaisia ateriavaihtoehtoja olisi tarjolla ja jokainen valitsisi niistä mieleisensä? Tarjontaa tarkistettaisiin menekin mukaan. Mutta ei – pakolla painostetaan papupöperön popsintaan ja linssilitkun lusikointiin. Pakollisen kasvisruuan rinnalla ei lihavaihtoehtoa ole. Kasvismössöä on sen sijaan aina valittavana, mutta toisinpäin tarjonta ei toimi. Juureksia on jyrsittävä, kun pekoni on pannassa.

Tofun tyrkyttämistä perustellaan lihantuotannon vaikutuksilla ilmastonmuutoksen. Salaatin syöttäminen soltuille vaikuttaa ilmastoon kuitenkin yhtä paljon kuin pierun päästäminen Saharassa – ei piirun vertaa. Jo yhden Hornetin moottorin lämmittäminen hönkäisee ilmakehään enemmän kasvihuonekaasuja kuin Kiuruveden karjatalouskunta kokonaisuudessaan. Painavampia perusteita pitäisi löytää, ettei ihan naurunalaiseksi jouduttaisi. Viherpesu ei ole sotaväelle helpoin rasti.

Pahinta kasviskouhotuksessa ei suinkaan ole valinnan vapauden vesittäminen tai varusväen viherpesu. Kysymys on nimittäin suurella todennäköisyydellä vihamielisen tahon vehkeilystä valtiotamme vastaan. Itujen ujuttaminen sotilaiden soppaan on lähes varma merkki siitä, että Puolustusvoimat on joutunut hybridivaikuttamisen kohteeksi. Huomaamattaan – kuten kuvaan kuuluu.

Katala suunnitelma on kiero kuin korkkiruuvi. Ja meidän hyväntahtoiset hölmöt kuvittelevat tehneensä linjaukset kasviksien lisäämisestä ihan itse, varusmiestoimikunnan ideoinnin pohjalta. Vihollinen osaa kierosti kiertää – sen jo Rokan Anttikin sai huomata. Sen sijaan muonitusmestareiltamme on tyystin jäänyt huomaamatta viheliäinen vihannesvaikuttaminen, jonka seurauksena saamme pian katsella kasarmiemme kentillä kurnivin vatsoin kuljeskelevia veteliä varusmiehiä.

Soijan syöttäminen sotkee sotilaiden sukupuolihormonit, kuten eräs poliittinen nuorisojärjestö asiantuntevasti arvioi. Hormonituotannon häiriöillä on vaikutusta miessukupuolen lajityypilliseen käyttäytymiseen, etenkin taistelukentällä. Seurauksena on varusväelle vaarallista voimattomuutta, päättämättömyyttä ja mielialojen vaihtelevuutta. Juuri näiden oireiden voimistamiseen kasvishybridivaikuttamisella pyritään – taistelutahto tukahdutetaan tomaatteja tuputtamalla.

Hybridisodankäyntiin sisältyy myös sekasorron lietsonta. Vastakkainasettelua pyritään kaikin keinoin edistämään. Toimintamalliin kuuluu yhtäältä myönteisen ilmapiirin luominen porkkanan purentaa kohtaan, toisaalta pihvin popsijoiden panetteleminen. Munakoison mutustelijat ja makkaran maistelijat – maapallon pilaajat ja pelastajat – yllytetään toisiaan vastaan. Kun kansakunta on kiihotettu kinastelemaan keskenään, vihollisen on helppo iskeä. Vaarasta ei saada vihiä ja vihollisen vihreät veljet voivat vyöryä vaivatta varuskuntiimme vihannesvälittäjien väeksi verhoutuneina.

Sääliksi käy tulevia maanpuolustajia, kun pitkän pusikoissa painetun päivän päätteeksi päivälliseksi pläjäytetään pinaatti-purjopaistos palsternakkapikkelssillä. Kyllä siinä monen naama kurttukaaliksi kääntyy ja vatsa veteläksi vääntyy.

Ammattisotilas_Terveisin Antti


Antti Kymäläinen

  • Huoli tulevista maanpuolustajista kasvaa

    ”Tulee laulaa tytöstä, ja tulee laulaa pojasta, raittiista ja reippaista, Suomen nuorista. Ja kuinka otsansa, kirkas on ja valoisa, oi Suomen nuoria,” riimiteltiin Kolmas nainen -bändin kappaleessa kolmisenkymmentä vuotta sitten.

  • Hyviä ja huonoja uutisia

    Suomessa on meneillään monta synkkää suuntausta. Ilmastonmuutoksesta on merkkejä. Säät ovat olleet sekaisin, eteläisemmässä Suomessa ei lunta nähty vielä tammikuussakaan. Santahaminassa ei tarvinnut lylyllä lykkiä, eikä suksisulkeisissa sauvoa.

  • Vieraana päiväkodissa

    Nuorimman lapseni varhaiskasvatuksen ryhmän teemana oli erilaiset ammatit. Minulta kysyttiin, voisinko tulla esittelemään lapsille ammattiani Puolustusvoimissa. Koin tämän tilaisuuden hienona mahdollisuutena päästä tutustumaan pienten lasten mielipiteisiin ammattisotilaasta.