Määräaikaisen aliupseerin palvelusaikakorvaus

Puheenjohtaja Jyrki Surkka kertoo, että koulutustuen ja palvelusaikakorvauksen tarkoituksena on mahdollistaa määräaikaisessa virassa olevan sotilaan kouluttautuminen jollekin toiselle alalle ennen määräaikaisuuden päättymistä.  Palvelusaikakorvauksen maksaminen edellytyksenä on, että määräaikainen virkasuhde on kestänyt yhteensä vähintään kolme vuotta.

– Aliupseereiden määräaikaiset virat ovat pääsääntöisesti viiden vuoden mittaisia. Useimmiten loppuun palveltua viisivuotiskautta seuraa toinen viiden vuoden määräaikaisuus. Jos vakituista virkaa ei ole näköpiirissä määräaikaisuuksien jälkeen, koulutustuki antaa mahdollisuuden kouluttautua uuteen ammattiin. Kokonaisaika määräaikaisessa virassa voi olla korkeintaan 15 vuotta.

Jos määräaikaisessa virassa oleva käyttää palvelusaikanaan koulutustuen täysimääräisenä, palvelusaikakorvaukseen ei ole enää mahdollisuutta. Mikäli koulutustukea jää käyttämättä, loppuosa tuesta maksetaan palvelusaikakorvauksena.

Surkan mukaan koulutustuki ja palvelusaikakorvaus ovat antaneet lisäturvaa ja mahdollisuuden oman tulevaisuuden suunnitteluun määräaikaisissa virkasuhteissa työskenteleville sotilaille.  Lain käytännön soveltaminen Puolustusvoimissa on kuitenkin synnyttänyt epävarmuutta määräaikaisissa viroissa palvelevien keskuudessa.

– Viime vuonna määräaikaisessa aliupseerin virassa palveleva sotilas sai työnantajalta kielteisen päätöksen palvelusaikakorvauksesta vaikka laissa määritellyt tukiperusteet täyttyivät. Sotilas sai kieltävän päätöksen sillä perusteella, että hän ei palvellut viimeistä jaksoa loppuun.

Työnantajan päätös perustuu joulukuussa 2012 pääesikunnan antamaan määräykseen (AI24162). Siinä todetaan, että palvelusaikakorvausta maksetaan ainoastaan silloin, jos määräajan päättyessä puolustushallinto ei kykene tarjoamaan kyseiselle virkamiehelle uutta tehtävää. Työnantaja näyttää Surkan mukaan tulkitsevan määräystään niin, että palvelusaikakorvausta ei tarvitse maksaa, jos sotilas ei palvele määräaikaa loppuun asti, vaikka lain määrittämät edellytykset täyttyisivätkin.

– Määräys on siis johtanut siihen, että kesken määräaikaisuuskauden irtisanoutuneille tai toiseen valtion virkaan nimitetyille ei enää makseta palvelusaikakorvauksia.

Surkka kertoo, että merkittävä osa aliupseereista palvelee määräaikaisessa virassa. Puolustusvoimissa on toimialoja, joiden rekrytointi perustuu lähes täysin määräaikaisuuksiin.  Surkka on huolestunut siitä, miten pääesikunnan linjaus vaikuttaa motivoituneen ja parhaan mahdollisen aineksen rekrytointiin jatkossa.

– Tietyille toimialoille rekrytoidutaan määräaikaisiin virkoihin, erityisen vaativaa reittiä pitkin. Olisi suoranainen ihme jos lain soveltamiskäytäntö ei jatkossa vaikeuttaisi motivoituneen ja parhaan mahdollisen aineksen rekrytoitumista.

Surkka näkee perustavaa laatua olevan ongelman lain kirjauksessa, missä työnantajalla on käytännössä yksipuolinen oikeus määräaikaisen viran päättyessä päättää, jatkaako henkilö palveluksessa vai ei.

– Palvelusaikakorvauksen maksaminen voidaan välttää tarjoamalla sotilaalle vakituista virkaa missä tahansa Puolustusvoimien hallintoyksikössä. Jos virkaa ei ota vastaan, sotilas menettäisi palvelusaikakorvauksen. Työmarkkinoilla yleensä pätee kyllä se, että määräaikainen työsopimus on molemminpuolinen, ilman toisen puolen veto-oikeutta.