Sota Ukrai­nas­sa ko­ros­taa am­mat­ti­so­ti­lai­den mer­ki­tys­tä

Ot­si­koi­hin sota on nous­sut vuo­sien var­rel­la aika har­voin. Nyt on kui­ten­kin hyvä to­de­ta, että täl­lai­set jää­ty­neet konflik­tit mil­lai­nen Ukrai­nan itäi­sis­sä osis­sa oli, eivät saa jäädä un­ho­laan. Ne saat­ta­vat muut­tua var­sin no­peas­ti täy­si­mit­tai­sek­si so­dak­si. Useat val­tiot ovat tuu­dit­tau­tu­neet pe­tol­li­seen tur­val­li­suu­den tun­tee­seen kyl­män sodan pää­tyt­tyä Neu­vos­to­lii­ton ha­joa­mi­seen vuon­na 1991.

On­nek­si meil­lä Suo­mes­sa ei läh­det­ty tähän ajat­te­luun mu­kaan. Olem­me säi­lyt­tä­neet ylei­sen ase­vel­vol­li­suu­den ja ke­hit­tä­neet mää­rä­tie­toi­ses­ti omia puo­lus­tus­voi­miam­me. Joi­tain si­ni­sil­mäi­siä­kin rat­kai­su­ja olem­me toki myös ko­ti­maas­sam­me teh­neet. Isos­sa ku­vas­sa asiat ovat kui­ten­kin hy­väl­lä to­lal­la.

Kes­kus­te­lu käy kuu­ma­na siitä, mitä seu­raa­vak­si tu­li­si tehdä. Pu­hu­taan mer­kit­tä­vis­tä li­sä­pa­nos­tuk­sis­ta puo­lus­tuk­seen. Mah­dol­li­set li­säyk­set puo­lus­tus­bud­jet­tiin eivät saa koh­dis­tua pel­käs­tään ma­te­ri­aa­li­han­kin­toi­hin. Kai­ken pe­rus­ta on osaa­va ja hy­vin­voi­va hen­ki­lös­tö. Hen­ki­lös­tön, myös aliup­see­rei­den, mää­rää on kas­va­tet­ta­va mer­kit­tä­väs­ti nyt hal­li­tus­oh­jel­maan ja se­lon­te­koon kir­ja­tuis­ta.

Tu­le­vai­suus jän­nit­tei­ses­sä toi­min­taym­pä­ris­tös­sä vaa­tii edel­leen pa­nos­tuk­sia valmius-​ ja har­joi­tus­toi­min­taan. Tämä taas tar­koit­taa suu­rem­paa työ­kuor­maa hen­ki­lös­töl­le. Val­tio­val­lan on us­kal­let­ta­va tehdä roh­kei­ta pää­tök­siä, joil­la taa­taan Puo­lus­tus­voi­mien hen­ki­lös­tön jak­sa­mi­nen kas­va­van työ­taa­kan alla. Il­mai­se­na neu­vo­na eh­do­tan Puo­lus­tus­voi­mien työ­ai­ka­lain päi­vit­tä­mis­tä ny­ky­ai­kaan, sa­mal­la riit­tä­vät re­surs­sit tur­va­ten. Val­mius syn­tyy hen­ki­lös­tön val­miu­des­ta ja sen laa­du­kas to­teut­ta­mi­nen mak­saa. Se myös mak­saa it­sen­sä ta­kai­sin työ­ky­vyl­tään pa­rem­min jak­sa­va­na hen­ki­lös­tö­nä. Hen­ki­lös­töä ei kan­na­ta polt­taa lop­puun rau­han ai­ka­na. Val­miu­del­li­set teh­tä­vät tulee teet­tää voi­mas­sa ole­vien so­pi­mus­ten ja mää­räys­ten mu­kai­ses­ti

Mi­kä­li Puo­lus­tus­voi­mien työ­ai­ka­la­kia päi­vi­te­tään, tulee hen­ki­lös­tön li­sä­tar­ve ra­hoit­taa siinä yh­tey­des­sä täy­si­mää­räi­ses­ti. Näin tur­va­taan puo­lus­tus­ky­kym­me kai­kis­sa ti­lan­teis­sa.

Ti­lan­ne on myös nos­ta­nut pin­nal­le kes­kus­te­lun so­ti­laal­li­ses­ta liit­tou­tu­mi­ses­ta. Tu­le­vien kuu­kausien ai­ka­na käy­dään pe­rus­teel­li­nen kä­sit­te­ly mah­dol­li­ses­ta NATO-​jäsenyydestä. Luo­tan po­liit­ti­siin päät­tä­jiin tässä asias­sa. Tämän mit­ta­luo­kan ky­sees­sä ollen neu­voa an­ta­va kan­sa­nää­nes­tys ei ole mie­les­tä­ni oikea tapa edetä. Asian kä­sit­te­lyl­le on ole­mas­sa hyvä ja pe­rus­tel­tu syy tässä ja nyt, va­tu­loin­nil­la asiat vain mut­kis­tu­vat. Kun pää­tös on tehty, olipa se mikä ta­han­sa, mei­dän so­ti­lai­den on hoi­det­ta­va oma osuu­tem­me sen toi­meen­pa­nos­ta. Mi­kä­li siis teh­tä­viä meil­le käs­ke­tään. So­ti­lai­den teh­tä­vä ei ole po­li­ti­koi­da, samaa lin­jaa olem­me nou­da­tel­leet myös Aliup­see­ri­lii­tos­sa. Me emme ole ky­sy­neet jä­sen­tem­me kan­taa liit­tou­tu­mi­seen, siksi en sitä voi tässä myös­kään esiin nos­taa. Meil­lä kai­kil­la kanta kui­ten­kin on yk­si­löi­nä.

Puo­lus­tus­voi­mis­sa toi­min­taym­pä­ris­tön muu­tok­siin suh­tau­du­taan am­mat­ti­mai­ses­ti. Näin asian kuu­luu­kin olla. Jo­kai­sen am­mat­ti­so­ti­laan teh­tä­vä näyt­täy­tyy en­tis­tä tär­keäm­pä­nä maam­me tur­val­li­suu­den ta­kaa­ja­na.

Val­tion työ- ja vir­kaeh­to­so­pi­muk­ses­ta syn­tyi neu­vot­te­lu­tu­los kalk­ki­vii­voil­la ennen so­pi­mus­kau­den päät­ty­mis­tä. So­pi­mus on mei­dän nä­kö­kul­mas­tam­me ihan hyvä, mutta sa­mal­la myös hie­noi­nen pet­ty­mys. Oli­sim­me ha­lun­neet so­pi­muk­seen vi­ras­toe­rän. Aivan täy­sin ei kan­na­ta kui­ten­kaan kir­ves­tä kai­voon heit­tää, koska toi­sen so­pi­mus­vuo­den osal­ta pal­kan­ko­ro­tuk­set so­vi­taan myö­hem­min. Toi­veis­sam­me siis on, että sil­loin kun­nol­li­sen yleis­ko­ro­tuk­sen li­säk­si saam­me myös vi­ras­toi­hin so­vit­ta­van pai­kal­li­sen erän. Muu­ta­mat tär­keät teksti-​ ja työ­ai­ka­asiat so­pi­muk­ses­ta esi­tel­lään tar­kem­min tässä leh­des­sä.

Au­rin­kois­ta ke­vät­tä ja kesän odo­tus­ta me­neil­lään ole­vas­ta krii­sis­tä huo­li­mat­ta!