Onneksi olit paikalla
Kersantti Anna-Maija Koski vietti varusmiesten kanssa urheiluiltapäivää syksyisenä perjantaipäivänä Niinisalossa. Päivän ohjelma oli suunniteltu varusmiesten toiveiden mukaan. Jalkapalloharjoituksen jälkeen joukko siirtyi pelaamaan pesäpalloa. Muutaman lyönnin jälkeen alkoi tapahtua.
Koski havahtui siihen, että yksi hänen varusmiehistään oli kaatunut maahan. Muut varusmiehet olivat kerääntyneet hänen ympärilleen.
– Rupesin selvittämään tilannetta ja havaitsin, että varusmies oli kaatunut maahan suorilta jaloilta. Hän haukkoi happea ja piti kovaa ääntä. Tilanne oli aika kauhea.
Koski teki nopean tilannearvion ja pyysi lisätietoa vielä tajuissaan olevalta varusmieheltä. Koski havaitsi pian, että varusmiehen hengitys oli pahasti vaarantunut ja hän tarvitsee apua. Koski pyysi paikalla olevaa työtoveriaan kersantti Sami Toropaista soittamaan ambulanssin.
– Toropainen oli koko ajan puhelinyhteydessä hätäkeskukseen. Yritimme samalla korjata potilaan asentoa ilmateiden avaamiseksi. Aloin pian elvyttämään varusmiestä.
Muut paikalla olevat kouluttajat ohjasivat tilannetta seuraamaan jääneet varusmiehet pois paikalta. Auttamaan jäi Kosken ja Toropaisen lisäksi kolme varusmiestä. Koski jatkoi painelu-puhalluselvytystä yli kymmenen minuuttia.
– Elvytysaika tuntui ikuisuudelta. Jatkoin sitä siihen asti, kunnes ambulanssi tuli. Sen jälkeen rupesimme sotilaspoliisien kanssa käymään läpi, mitä tilanteessa oli käynyt. Siirryimme perusyksikköön varusmiesten luo odottamaan lisätietoa potilaasta.
Ennen varusmiesten kohtaamista Koski oli hetken itsekseen ja kokosi ajatuksiaan. Hän pohti, voiko hän kouluttajana näyttää varusmiehilleen, miltä häneltä tilanteen jälkeen oikeasti tuntuu.
– Varusmiehet huomasivat, että tilanne oli minullekin ollut dramaattinen. Päätimme yhdessä jäädä odottamaan lisätietoa potilaan voinnista. Varusmiehet eivät olleet vielä valmiita keskustelemaan tapahtuneesta. He kuitenkin kiittivät minua toiminnastani ja sanoivat: onneksi olit paikalla.
Viikonlopun aikana sekä varusmiehet että henkilökunta saivat käydä tilannetta läpi sotilaspastorin ja kenttäsairaanhoitajan järjestämässä debriefing-tilaisuudessa. Varusmiehille oli oma tilaisuus ja henkilökunnalle oma. Yhteisen keskustelun lisäksi, jokaiselle tarjottiin myös henkilökohtaista keskustelumahdollisuutta.
Huomionosoitus esimerkillisestä toiminnasta
Varsinais-Suomen huoltopataljoonan komentaja eversti Kalle Leinonen palkitsi Kosken standaarilla pataljoonan perinnepäivän tilaisuudessa. Leinonen toteaa, että Koski on huomionosoituksensa omilla näytöillään ansainnut.
– Tilanteessa on maavoimien ylilääkärin lausunnon mukaan kiistatta pelastettu varusmiehen henki. Luovutuspuheessani sanoin, että tämä antaa meille kaikille muistutuksen siitä, että ensiapuosaamisesta on pidettävä huolta.
Leinonen kertoo, että tapahtuma herätti pataljoonan henkilökunnan pohtimaan ensiapuvalmiuksien merkityksellisyyttä.
– Erilaisia oikeuksia on päiväkäskytetty. Fyysistä kuntoa ja ampumataitoa testataan vuosittain. Onko meillä henkeä pelastavan ensiavun osaamisen vaatimusta henkilökunnalle?
Ensiapuvalmiudet tärkeitä jokaiselle
Koski on työskennellyt Porin prikaatissa, Varsinais-Suomen huoltopataljoonassa vuodesta 2019 alkaen. Hän on tällä hetkellä ensihoitojoukkueen kouluttaja. Joulukuun alusta lukien hän siirtyy ensihoitojoukkueen johtajaksi.
Koski on varusmiespalveluksen, virkaurakurssin ja työtehtäviensä myötä saanut ensiapukoulutusta. Sairauskohtaus oli kuitenkin ensimmäinen hänen kohdalleen sattunut vakava ensiaputilanne.
– Sain varusmiespalveluksen aikana lääkintäkoulutuksen. Lisäksi työssäni ensihoitojoukkueen kouluttajana olen ollut tekemisissä lääkintäasioiden kanssa. Työhöni kuuluu lääkintämieskurssien järjestelyt ja olen voinut osallistua myös opetukseen ja näin kerrata säännöllisesti ensiaputaitoja.
Opitut ensiaputaidot vaativat harjoittelua, jotta ne pysyvät mielessä. Muutama viikko ennen elvytystilannetta Koski oli kerrannut elvyttämistä kenttäsairaanhoitajan kanssa. Aikaisemmin tänä vuonna hän oli aliupseerien perustason koulutuksessa opiskellut ensiapua.
– Olisin kokemukseni takia saanut opinnot siltä osin hyväksiluettua, mutta halusin kuitenkin osallistua opetukseen.
Koski pitää tärkeänä, että jokainen ammattisotilas omaisi perusensiaputaidot. Ammattisotilaiden työ ja työympäristö on riskialtis ja onnettomuuksia voi tapahtua.
– Sairauskohtauskaan ei katso ikää. Se voi tapahtua minkä ikäiselle tahansa. Varusmiehen sairauskohtaus oli hyvä muistutus siitä, että meillä kaikilla tulisi olla perustaidot ensiavun antamiseen. Vaikka meitä opetetaan tällaiseen toimintaan, koskaan ei voi tietää miten pystymme toimimaan tilanteessa.
Koski opiskelee tällä hetkellä työn ohella ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Opinnot ovat viimeistelyä vaille valmiina. Etänä toteutettavat opinnot ovat sujuneet hyvin ja työnantaja on tukenut opintoja erilaisilla työaikajärjestelyillä. Kun Koski valmistuu, hän haluaa hakea sairaanhoitajaopintoihin. Opinnoista huolimatta hän haluaa jatkaa ammattisotilaana.
– Työnantaja on kannustanut minua siviiliopinnoissani. Olen kiitollinen, että työnantaja haluaa kehittää alaistensa osaamista. Opiskelen verkko-opintoina pääosin iltaisin. Harjoitteluihin olen saanut virkavapaata ja tenttejä varten erilaiset työjärjestelyt ovat onnistuneet sujuvasti.
Sairauskohtauksen saanut varusmies on nyt toipumassa. Koski ja Toropainen ovat menossa tapaamaan häntä lähitulevaisuudessa. Koski muistelee tapahtumaa ja kertoo, että sen jälkeen monien asioiden arvojärjestys muuttui. Ihan pienistä asioista valittaminen ei enää tule mieleen. Myös suhteesta varusmiehiin nousi esille jotakin uutta.
– Tilanteessa nousi esille myös se luottamus, mitä varusmiehet tuntevat minua kohtaan. He luottivat siihen mitä minä teen.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Ensimmäinen suomalainen Ruotsin HSOU-kurssilla – osa 2
Thor-Erich Wiksten osallistui ensimmäisenä suomalaisena Ruotsin puolustusvoimien HSOU-kurssille (Högre Specialist Officers Utbildning). Kurssi on tarkoitettu Ruotsin puolustusvoimien ylemmissä erikoisupseeritehtävissä työskenteleville.
-
Sisäsoutu sopii kaikille
Aloitin sisäsoudun tavoitteellisen harjoittelun vuoden 2021 alussa. Tutustuin lajiin jo varusmiespalveluksen aikana ja olen siitä lähtien pitänyt soutamisesta.
-
Treenaaminen ilman tavoitteita ei onnistu
Brasilialainen ju-jutsu valikoitui Vuoden urheilijan lajiksi sattumalta. Tähän mennessä ylikersantti Pennasen paras kilpailusaavutus on hopea EM-kilpailuissa.