Juuret syvällä Sodankylässä

Kaihua katsoo hyvillä mielin taakse jäänyttä työuraansa. Hän on nähnyt ja elänyt aliupseerien ammattikunnan kehityskaaren värvätystä sotilasammattihenkilöksi ja siitä aliupseeriksi. Väliin mahtui myös lyhyt pätkä toimiupseerina. Kaihua koki työssään aliupseeritehtävien kehittymisen suoritusportaan tehtävistä vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Kaihualla on syvät juuret Sodankylässä ja Jääkäriprikaatissa. Jo nuorena hän päätti, että siellä hän haluaa asua ja työskennellä. Ammatinvalintaa pohtiessaan, turvallisuusalan työt tuntuivat mielekkäältä. Siksi kotialueella toimiva iso työnantaja, Puolustusvoimat, oli hyvä vaihtoehto nuorelle miehelle.

Kaihua aloitti työt Jääkäriprikaatin varusvarastolla pari vuotta armeijan jälkeen. Varusvarastolta hän siirtyi Jääkäriprikaatin vartiostoon värvätyksi. Pätkätyövaiheen päätti jakso varusmieskouluttajana väliaikaisessa toimiupseerin virassa.

Vaikka Kaihua työskenteli pääosan työurastaan Sodankylässä Jääkäriprikaatissa, hän kävi piipahtamassa joitakin vuosia myös Rovaniemellä. Vierailu tarjosi mielekkäitä tehtäviä ja uusia näkökulmia.

– Työskentelin kuusi vuotta Lapin ilmatorjuntarykmentissä. Olin siellä varusmieskouluttajana, sotilaspoliisikouluttajana ja vartioston varajohtajana.  Sodankylä pysyi kuitenkin koko ajan kotipaikkana. Aika Lapin Ilmatorjuntarykmentissä avarsi omaa ajatteluani. Se oli hyvä kokemus.

Luottamustehtäviä

Kaihua palasi Rovaniemeltä Sodankylään vartioston varajohtajaksi, kunnes aloitti vuonna 2008 vartioston johtajan tehtävässä. Tehtävän hän otti vastaan opistoupseerilta. Kaihua toimi Rovaniemellä ja Sodankylässä joukko-osastonsa aliupseerien luottamusmiehenä ja kouluttautui ahkerasti tehtävään. Tuolloin Kaihua oli mukana perustamassa Jääkäriprikaatiin aliupseerien omaa ammattiyhdistystä, Pohjoisen Aliupseerit ry:tä. Esimiestehtävässä oli hyödyksi luottamusmiehenä saatu koulutus, mestarikurssin opit sekä aikaisempi kokemus vartioston varajohtajana.

– Yllättävän luontevasti olen aina löytänyt uusia paikkoja tehtäviä. Jotenkin on aina tullut uusi mahdollisuus. Onhan se vaatinut aina kouluttautumisen uusiin tehtäviin. Uuteen mahdollisuuteen tarttuminen on vaatinut itsensä likoon laittamista, heittäytymistä uuteen asiaan.

Vartioston johtajana toimiessaan Kaihua pohti vakavasti kriisinhallintatehtäviin hakeutumista. Hän pitää sitä tärkeänä osana sotilaan uraa.

– Henkilökohtaisesti painopisteeni oli kuitenkin kotimaassa. Meillä on neljä lasta ja olen hyvin perhekeskeinen. Minulla oli mahdollisuus lähteä, mutta en lähtenyt. Hatunnosto niille, jotka lähtevät.

Henkilöstöalan tehtäviin

Kaihua työskenteli prikaatin esikunnassa henkilöstöosastolla aliupseerien nipunhoitajana kahdeksan vuotta. Hän oli yksi ensimmäisiä henkilöstöalalla työskenteleviä aliupseereita, ei tosin Jääkäriprikaatin ensimmäinen. Henkilöstöalalle siirtyessään hän luopui luottamusmiestehtävästään.

– Tuohon aikaan taisi nipunhoitajana toimia korkeintaan kaksi tai kolme aliupseeria. Tehtäviä hoitivat tuolloin upseerit ja opistoupseerit. Tosin Jääkäriprikaatissa oli ennen minuakin tässä tehtävässä yksi aliupseeri, esikuntamestari Jorma Kantelinen. Jääkäriprikaatissa eläköityi tuolloin useita opistoupseereita. Siten vanhemmille aliupseereille tuli mahdollisuus näihin tehtäviin.

Uuteen tehtävään Kaihuan perehdytti tehtävässä kokenut opistoupseeri. Vastuullinen tehtävä oli haastava ja jännittävä. Aikaisempi esimieskokemus, luottamustehtävät ja sopiva koulutustausta edistivät tehtävän haltuun ottoa.

– Minua auttoi, että olin pitkään ollut Jääkäriprikaatissa ja tunsin henkilökuntaa kaikista henkilöstöryhmistä. Monet työntekijöistä olivat nuorempia tai samanikäisiä kuin minä. Olin pitkään ollut töissä ja minulla oli kokemusta. Myönnän kyllä, että hieman jännitti.

Kaihua ehti työskennellä prikaatin esikunnassa kymmenen vuotta. Kaksi viimeistä työvuottaan hän työskenteli johdon tukisektorin johtajana. Hänen tehtävänään oli tukea komentajaa vierailujen ja tilaisuuksien järjestelyissä.

– Käytännössä johdon tukisektori pitää huolta, että kuljetukset ja tarjoilut toimivat ja että komentaja on ajallaan oikeassa paikassa. Komentajan isännöimien vierailujen käytännön järjestelyt ovat myös sektorin vastuulla. Toimin myös esimiehenä ja minulla oli kolme alaista. Oli kunniatehtävä työskennellä joukko-osaston johdon kanssa.

Kaihua oli useammassa tehtävässä ensimmäisiä aliupseereita uudessa, vaativammassa tehtävässä. Useamman tehtävän hän on ottanut vastaan opistoupseerilta.

– Kun jäin eläkkeelle huhtikuun alussa, perehdytin sektorin johtajan tehtävään upseerin.

Eläkeläisen arkea

Haastatteluhetkellä Kaihua oli kuitannut vasta yhden eläketilin.  Hän jäi eläkkeelle hyvin hektisestä tehtävästä. Kiireen tuntu ei ole vielä täysin irrottanut otettaan miehestä. Kaihua ei erityisesti valmistautunut eläkkeelle jäämiseen. Toki kotona keskusteltiin siitä, että perheen tulotaso laskee huomattavasti eläkkeellä. Lainat on kuitenkin maksettu ja kulutustasossa on huomioitu tulojen määrä.

Vapaaehtoistyö ja yhteisten etujen ajaminen on edelleen tärkeä osa Kaihuan arkea. Sodankylän hirviyhteisluvan päällikkönä hän organisoi kotialueellaan hirvenpyyntiin liittyviä lupia ja muita käytännön järjestelyjä paikallisten metsästäjien valitsemana edusmiehenä. Luottamustehtävä vie sesonkiaikana päivässä pari-kolme tuntia aikaa.

– Mukavaa, että tätä työtä voi tehdä nyt päiväsaikaan, eikä työn ohella öisin.

Evp-sotilasmestari herään uuteen aamuun viimeistään kahdeksalta. Aamut ovat kiireettömiä ja omakotitalon töihin hän ryhtyy vasta yhdeksän-kymmenen maissa. Lapsenlasten hoitovuorot ja lähipiirin ikäihmisten auttaminen ovat tärkeä osa Kaihuan arkea. Nyt lähipiirille on antaa enemmän aikaa.

– Vaimo on vielä työelämässä. Hän lähtee viiden maissa töihin, minä nukun vielä. Vaimolla on ruoka valmiina, kun hän tulee töistä. Minä yritän pitää talon järjestyksessä.