Resursseja – tarpeeksi vai ei

Henkilöstön osalta Suomen hallituksen budjettiesitys on pettymys. Ensi vuonna Puolustusvoimiin saadaan noin 40 tehtävää lisää. Nämä tehtävät menevät vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen uudistuksessa syntyviin tehtäviin. Tarvetta suurempaan henkilöstön lisäykseen olisi ollut. Huolimatta siitä että uusia tehtäviä tulee, laskee henkilötyövuosien määrä noin 20:llä. Tämä johtuu siitä että sopimussotilaiden määrä laskee rajusti. Kentältä saatu viesti on huolestunut, koska sopimussotilaiden rooli erityisesti peruskoulutuskauden koulutuksessa on ollut merkittävä. Budjetissa lisätään myös kertausharjoitusten määrää. Myös tämä lisää kentällä työskentelevien aliupseereiden työkuormaa.

Positiivista vallitsevassa tilanteessa on se että henkilöstön määrä on saatu nousevalle uralle parin viime vuoden aikana. Tosiasia on kuitenkin, että henkilöstöä on liian vähän tehtäviin nähden.

Tilanne aiheuttaa ilmiön jota voi kutsua työaikashoppailuksi. Sotilaallista harjoitusta käytetään surutta työaikamuotona operatiivisissa tehtävissä esimerkiksi vartiointi- ja turvallisuustoiminnoissa. Lentävän kaluston huoltoja teetetään ”harjoituksena” pelkästään siksi, että saadaan työ teetettyä halvemmalla. Tämä on rehellisesti kirjoitettu jopa yhden harjoituksen kertomukseen joitain vuosia sitten. Asia nostettiin tuoreeltaan esille Pääesikunnan henkilöstöosastolla. Palvelussuhdesektorin johtaja oli minun kanssani samaa mieltä siitä, että näin ei voida toimia sopimusten mukaisesti. Minkäänlaista ohjausta ei kuitenkaan hallintoyksiköille ole annettu. Näin uskallan väittää, koska käytäntö leviää kulovalkean tavoin.

Onko tämä työnantajan näkemys siitä, että työssäjaksamiseen kiinnitetään huomiota? Toisaalta puolustusvoimauudistuksen slogan oli vähemmällä enemmän. Sitä linjaahan tämä toteuttaa, virkamies työnantajan käytettävissä 24 tuntia työaikamerkinnällä 8,06. Milloin kamelin selkä katkeaa? Milloin kohteensuojaustehtävää tekevä virkamies joutuu voimankäyttötilanteeseen ollessaan virallisesti harjoituksessa, missä ei ole mitään harjoitustilannetta vaan kovien ampumatarvikkeiden kanssa suoritettava tehtävä. Alkaa olla hullun rohkeaa leikkiä esimiehiltä. Operatiivinen tehtävä ei voi olla harjoitus. Toivottavasti tätä asiaa ei tarvitse todeta hovioikeuden käsittelyssä, kun jotain on sattunut.

Turvallisuustoimialalla on varsin selkeät normit kuinka sotilaspoliisitehtäviä tulee suorittaa. Myös näiden normien raameja koetellaan. Olemassa olevat normit huomioivat hyvin sen, että yksin työskenteleminen on työturvallisuusriski. Näin kuitenkin tehdään monessa hallintoyksikössä, jälleen kerran niin kauan aikaa kun mitään ei satu. Mitä sitten kun sattuu? Kuka silloin on vastuussa? Syy yksin työskentelyyn on jälleen tuttu: meitä on liian vähän.

Työaikamerkintänä myös päivystystyö tuntuu olevan houkutteleva. Siinähän virkamies saa työajaksi 16 tuntia, mutta on jälleen työnantajan käytettävissä ja poissa perheensä luota sen 24 tuntia. Koomisin tilanne on ollut se kun samaa suojaustehtävää on suoritettu sekä 16PV työaikamerkinnällä että 7,45 meripalvelus- merkinnällä. Kuulemma ihan asiallista, vai onko? Kohdeltiinko virkamiehiä tasavertaisesti?

Henkilöstön vähäisyys saa esimiehet ja ikävä kyllä jossain määrin myös muut virkamiehet varsin innovatiiviselle tuulelle. Sotaharjoituskorvauksella on maaginen voima vaikka se kovin pienen tuntipalkan euroina antaakin, paljon pienemmän kuin kovat tunnit. Työaikashoppailu on siis muotiilmiö tällä hetkellä.

Muistattehan tarinan hölmöläisen peiton jatkamisesta? Sen kaltaisesta toiminnasta tässäkin on kysymys.