Mikä on yhteiskunnan etu

Politiikassa kiistellään jatkuvasti siitä kuka ajaa vain omaa etuaan, kuka ajattelee viisaasti koko yhteiskuntaa. Omaa etuaan ajatteleva leimataan itsekkääksi ja ymmärtämättömäksi. Hän asettaa jonkin tietyn ihmisryhmän hyvinvoinnin koko muun yhteiskunnan edelle. Tällaisen arvostelun antavat ne, jotka ilmoittavat ajattelevansa koko yhteiskunnan etua.

Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan rahasta. Miten kakku jaetaan? Minkälaisen palan kukin saa, ja kuka huolehtii kakun kasvattamisesta. Se, joka vaatii palkankorotuksia, saa kuulla olevansa vaarallisella tiellä. Palkkakustannusten lisääminen vaarantaa yhteiskunnan edun. Hinnat nousevat, vienti lakkaa vetämästä ja työpaikkoja katoaa. Omista vaatimuksista pitäisi tinkiä ja ajatella koko yhteiskunnan etua.

Yhteiskunnan rahavirtojen voi kuvitella liikkuvan suuressa, monimutkaisessa putkistossa. Siinä kulkee monella mutkalla eripaksuisia putkia ja torvia. Välissä on painesäiliöitä, pumppuja ja venttiilejä. Jokainen venttiilinsäätö vaikuttaa rahan virtaukseen. Tämä ihmeellinen laitteisto pitää rahan liikkeessä. Se osaa jopa valmistaa rahalla lisää rahaa.
Putkistossa on monta hanaa, joista rahaa tulee ulos. Jostakin hanasta tulee palkkaa. Muista hanoista tulee osinkoja, korkotuottoja, sosiaalietuuksia, eläkkeitä, myyntituloja, vuokria, vaikka mitä. Jokaisen hanan ääressä on joku odottamassa. Jokainen haluaa, että juuri minun hanastani tulee rahaa. Kukaan ei halua rikkoa koneistoa niin, että oma hana menee tukkoon.

Yhteiskuntaa olisi helpompi ymmärtää jos se olisi putkista rakennettu kone. Oikea yhteiskunta on paljon monimutkaisempi: se on abstraktio, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Yhteiskunnan muodostamme sinä, minä ja monta miljoona muuta. Yhteiskunta ei tunne iloa, surua, toivottomuutta eikä elämisen riemua. Näihin tunteisiin kykenee vain ihminen.

Yhteiskunta on olemassa, jotta ihmiset saisivat mahdollisuuden kokea onnea ja elää hyvää elämää. Yhteiskunnan edusta ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan jokainen meistä yhteiskunnan jäsenistä toivoo juuri omaa kohtuullista osuuttaan. Kukaan ei puolusta pelkän yhteiskunnan etua, ajattelematta omaa paikkaansa ja toimeentuloaan. Ei ole totta, että joku ajaisi puhtaasti yhteiskunnan etua, joku toinen vain itsekkäästi omaa etuaan.

Politiikassa on tullut tavaksi, että asioita perusteltaessa oma etu jätetään mainitsematta. Silloin argumentointi kuulostaa epäitsekkäältä ja puolueettomalta. Jonkun ihmisryhmän edusta siinäkin on aina kyse. Ei pelkästään yhteiskunnan.

Jorma Peussa
JHL:n erityisasiantuntija