Vie­ri­vä kivi ei sam­ma­loi­du

Lam­mek­sen teh­tä­viin kuu­luu muun muas­sa aliup­see­rien edun­val­von­nan joh­ta­mi­nen, seu­ran­ta ja ke­hit­tä­mi­nen sekä au-​palkkausjärjestelmän ja krii­sin­hal­lin­nan asian­tun­ti­ja­teh­tä­vät. Li­säk­si hän vas­taa jat­ku­vas­ta neu­vot­te­lu­me­net­te­lys­tä ja oi­keu­del­lis­ten asioi­den oh­jauk­ses­ta.

Siir­ty­mi­nen puo­lus­tus­haa­ran edun­val­vo­jan teh­tä­vis­tä val­ta­kun­nal­li­seen teh­tä­vään on ta­pah­tu­nut vauh­dil­la. Uusia ih­mi­siä, asioi­ta ja paik­ko­ja on tul­lut en­sim­mäis­ten viik­ko­jen ai­ka­na run­sain mi­toin eteen.

– Ku­lu­nut kuu­kausi uu­des­sa teh­tä­väs­sä onkin ollut ennen kaik­kea haas­ta­va. Vas­taan­ot­to on kui­ten­kin ollut po­si­tii­vi­nen ja olen tun­te­nut oloni ter­ve­tul­leek­si.  Vi­ras­toe­rä­neu­vot­te­lut ovat pääl­lim­mäi­se­nä teh­tä­vä­lis­tal­la. Li­säk­si asia­lis­tal­la on ollut luot­ta­mus­mies­kurs­se­ja, pu­heen­joh­ta­ja­päi­vät, kes­kus­ta­son arviointi-​ ja ke­hit­tä­mis­ryh­män ta­paa­mi­sia sekä lu­kui­sa määrä eri­lai­sia työ­ryh­miä ja enem­män tai vä­hem­män vi­ral­li­sia ta­paa­mi­sia eri toi­mi­joi­den kans­sa.

Lam­mes on työs­ken­nel­lyt Puo­lus­tus­voi­mis­sa 27 vuot­ta. Ensin vär­vä­tyn ja sen jäl­keen so­ti­la­sam­mat­ti­hen­ki­lön ja aliup­see­rin vi­ras­sa. Uran­sa en­sim­mäi­set kah­dek­san vuot­ta hän työs­ken­te­li Utön lin­nak­keel­la me­ri­val­von­ta­teh­tä­vis­sä.

– Koska lin­na­ke oli kau­ka­na kai­kes­ta, en ollut edun­val­von­nal­li­ses­ti ak­tii­vi­nen vielä sii­hen ai­kaan. Am­mat­ti­liit­toon toki lii­tyin heti urani alus­ta, liit­to­rek­ry­toin­ti taisi ta­pah­tua sa­no­ma­lait­teen vä­li­tyk­sel­lä Tu­rus­ta käsin.

Tur­kuun Lam­mes siir­tyi juuri ennen vuo­si­tu­han­nen vaih­tu­mis­ta. Tuos­ta ajas­ta hä­nel­le on eri­tyi­ses­ti jää­nyt mie­leen mil­le­nium ja sen mah­dol­li­ses­ti mu­ka­naan tuo­mien on­gel­mien odot­ta­mi­nen.

– Vie­lä­kin muis­tan säh­köi­sen tun­nel­man, joka uu­des­sa työ­pai­kas­sa­ni me­ri­val­von­ta­joh­to­kes­kuk­ses­sa val­lit­si ennen Y2K-​hetkeä. Olim­me va­rau­tu­neet kai­ken­lai­siin tie­to­verk­ko­jen kaa­tu­mi­siin, mutta to­del­li­suu­des­sa kaik­ki sujui aivan ru­tii­nin­omai­ses­ti.

Me­ri­voi­mien puo­lus­tus­haa­ra­käyt­tö­kes­kus avat­tiin sa­moi­hin ai­koi­hin kun Lam­mes siir­tyi Tur­kuun. Hän ha­lusi haas­taa it­sen­sä ja ha­keu­tui uu­teen teh­tä­vään.

– Me­ri­val­von­ta­työ oli tut­tua­kin tu­tum­paa ja lä­hel­lä sy­dän­tä­ni. Pää­tin haas­taa it­se­ni uu­del­le alal­le, ja pää­sin­kin käy­tö­noh­jaa­jak­si ensin te­ke­mään äi­tiys­lo­ma­si­jai­suu­den. Se jat­kui­kin sit­ten tois­tai­sek­si voi­mas­sa ole­va­na teh­tä­vä­nä.  Joh­ta­mis­jär­jes­tel­mä­alal­le siir­ty­mi­nen toi tul­les­saan sekä uudet toi­mia­lao­pin­not että ai­kuis­opis­ke­lua myös vapaa-​ajalla. Suo­ri­tin työn ohes­sa da­ta­no­min tut­kin­non py­syäk­se­ni hui­maa vauh­tia ke­hit­ty­vän joh­ta­mis­jär­jes­tel­mä­alan rat­tais­sa mu­ka­na.

Si­tou­tu­mi­nen va­paa­eh­toi­suu­teen

Lam­mes on pi­tä­nyt tär­keä­nä ak­tii­vis­ta osal­lis­tu­mis­ta kaik­keen yh­dis­tys­toi­min­taa, johon hän on si­tou­tu­nut. Hänen en­sim­mäi­nen tut­kin­ton­sa, nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja, on an­ta­nut hyvät val­miu­det myös jär­jes­tö­työ­hön. Lam­mek­sel­la onkin ollut mer­kit­tä­viä luot­ta­mus­teh­tä­viä niin omas­sa yh­dis­tyk­ses­sään kuin Aliup­see­ri­lii­tos­sa.

– Osal­lis­tuin en­sim­mäi­seen Lounais-​Suomen so­ti­la­sam­mat­ti­hen­ki­löi­den vuo­si­ko­kouk­seen pian Tur­kuun siir­ty­mi­sen jäl­keen. Ajau­duin yh­dis­tys­toi­min­nan eri teh­tä­viin mu­kaan. Mon­taa ko­kous­ta ei eh­ti­nyt kulua, ennen kuin huo­ma­sin kuu­lu­va­ni myös sil­loi­sen So­ti­la­sam­mat­ti­lii­ton hal­li­tuk­seen va­ra­jä­se­ne­nä. Parin vuo­den ku­lut­tua va­ra­jä­se­nyys vaih­tui var­si­nai­sek­si jä­se­nek­si ja kau­pan pääl­le tuli myös työ­va­lio­kun­nan jä­se­nyys.

Myös luot­ta­mus­mies­teh­tä­viin Lam­mes va­li­koi­tui melko no­peas­ti. Hän on toi­mi­nut li­säk­si vuo­sia työ­paik­kan­sa yh­teis­toi­min­tae­li­mes­sä.

– Joukko-​osastossani minut va­lit­tiin ensin va­ra­luot­ta­mus­mie­hek­si. Luot­ta­mus­mie­sor­ga­ni­saa­tion uu­dis­tues­sa tulin va­li­tuk­si myös var­si­nai­sek­si luot­ta­mus­mie­hek­si. Olin itse mu­ka­na Aliup­see­ri­lii­ton hal­li­tuk­ses­sa te­ke­mäs­sä poh­ja­työ­tä alu­eel­lis­ten puo­lus­tus­haa­ra­pää­luot­ta­mus­mies­teh­tä­vän ”am­mat­ti­mais­ta­mi­ses­ta”. Syk­syl­lä 2010 tulin va­li­tuk­si me­ri­voi­mien pää­luot­ta­mus­mie­hek­si.

Luot­ta­mus­mies­teh­tä­vät sai­vat Lam­mek­sen kiin­nos­tu­maan hen­ki­lös­tö­alan osaa­mi­sen ke­hit­tä­mi­ses­tä.

– On­nek­se­ni pää­sin vii­mei­sel­le Maan­puo­lus­tus­kor­kea­kou­lun jär­jes­tä­mäl­le opis­toup­see­rien jat­ko­kurs­sin hen­ki­lös­tö­lin­jal­le. Nämä opin­not kor­va­si­vat mes­ta­rio­pin­to­jen toi­mia­lao­pin­not ja vas­ta­si­vat erit­täin hyvin puo­lus­tus­haa­ra­pää­luot­ta­mus­mie­hen osaa­mi­sen tar­pee­seen.

Mo­ni­puo­li­nen työ­ura

Lam­mes kokee uran­sa Puo­lus­tus­voi­mis­sa ol­leen mie­len­kiin­toi­sen ja mo­ni­puo­li­sen. Hän on ollut jo­kai­ses­sa teh­tä­väs­sään usei­ta vuo­sia, mutta ha­keu­tu­nut aina ak­tii­vi­ses­ti kou­lu­tuk­siin ja näin ke­hit­tä­nyt omaa osaa­mis­taan.

– Muu­tos van­haan ru­tii­niin on aina iso pro­ses­si, mutta muu­tok­set työ­teh­tä­vis­sä tuo­vat tul­les­saan myös oman­lais­ta uutta vir­taa teh­tä­vien hoi­toon. Vanha sa­non­ta: ”vie­ri­vä kivi ei sam­ma­loi­du”, täs­mää myös työ­elä­mäs­sä.

Ainoa asia, mitä Lam­mes on jää­nyt kai­paa­maan ural­laan Puo­lus­tus­voi­mis­sa, on kan­sain­vä­li­set teh­tä­vät. Hän kan­nus­taa jo­kais­ta aliup­see­ria, joka tun­tee pie­nin­tä­kin mie­len­kiin­toa kan­sain­vä­li­siin teh­tä­viin, ha­keu­tu­maan nii­hin. Hän näkee, että tu­le­vai­suu­des­sa tuo ko­ke­mus on iso valt­ti­kort­ti mihin ta­han­sa vaa­ti­vam­paan teh­tä­vään ha­keu­tues­sa.

Lam­mes toi­voo jä­se­nil­tä avoin­ta suh­tau­tu­mis­ta kaik­kien luot­ta­mus­mies­ten työ­hön.

– Tar­vit­sen teil­tä vil­pi­tön­tä luot­ta­mus­ta ja avun­an­toa niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa. Ta­va­tes­sam­me tulen var­mas­ti ky­se­le­mään pal­jon eri­lai­sia asioi­ta. Ky­sy­mys­ten, jotka saat­ta­vat kuu­los­taa jopa lap­sel­li­sil­ta, ta­ka­na ei vält­tä­mät­tä ole tyh­myys, vaan vil­pi­tön tie­don­ja­no jonka avul­la pyrin te­ke­mään työni siten kuin se tei­dän mie­les­tän­ne pitää tehdä.