Silloin ja nyt
Syksyllä 1939 Puolustusvoimilla oli 4 700 hevosta ja 134 kuorma-autoa. Suomessa oli tuolloin 380 000 hevosta ja 53 000 autoa. Valmiutta kohotettaessa puolustusvoimat otti siviiliyhteiskunnasta 60 000 hevosta. Myös suurin osa Suomen 20 000 kuorma-autosta otettiin ennen talvisotaa puolustusvoimien käyttöön.
Talvisodan ajan kuljetukset tapahtuivat pääasiassa hevosilla. Hevonen saattoi vetää 300 – 400 kilon kuormaa 30 – 35 kilometriä vuorokaudessa. Hevosilla kuljetettiin kalustoa, ampumatarvikkeita muonaa, kenttäkeittiöitä sekä raskasaseyksiköissä aseita. Maastoliikkuvuudessa hevonen päihitti moottoriajoneuvot ylivoimaisesti. Kuorma-autojen kuljetuskyky oli sen sijaan vaatimaton ja ajonopeus vähäinen. Tiekuljetuksissa moottoriajoneuvot olivat kuitenkin hevosta nopeampia ja kantokykyisempiä.
Nykyaikaisten maavoimien liikkuvuus ja logistiikka vaativat tehokkaan ja maastokelpoisen kuljetuskaluston. Sen on pystyttävä siirtämään nopeasti liikkuvia joukkoja ja suuria materiaalimääriä. Lisäksi maastokelpoisilla ajoneuvoilla on tärkeä rooli erilaisten asejärjestelmien lavettina ja vetäjänä.
Lähde: veteraanienperinto.fi(avautuu uuteen ikkunaan) ja maavoimat.fi(avautuu uuteen ikkunaan)
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Kansainväliset sotilasaputehtävät tulossa velvollisuudeksi
Eduskunnan puolustusvaliokunta esittää mietinnössään kansainvälisiä sotilasaputehtäviä ammattisotilaille velvollisuudeksi. Asia päätettäneen eduskunnan suuressa salissa vielä ennen kesälomien alkua.
-
Valmius tuotetaan koko joukon voimin
Merivoimien komentaja lippueamiraali Jori Harjua haluaa, että koko hänen henkilöstöllään on yhtenäinen tilannekuva merivoimien tilanteesta ja siitä, mihin suuntaan puolustushaaraa kehitetään. Komentaja haluaa jokaisen työntekijänsä ymmärtävän, että merivoimille annetut tehtävät toteutetaan yhdessä, koko joukon voimin.
-
Mikä on yhteiskunnan etu
Onko pelkkää yhteiskunnan etua edes olemassa vai puolustetaanko politiikassa ja työmarkkinoilla lopulta aina jonkin ryhmän etua? Kukaan ei tahdo päätöksillään ohjailla yhteiskunnan rahavirtoja niin, että omat tulot ehtyisivät.